Luomakunnassa kaikki on liikettä. Liike syntyy täysin lakien mukaisesti valon paineessa ja synnyttää lämpöä, jossa muodot voivat liittyä yhteen. Ilman valoa ei siis voi olla liikettä, joten on helppo päätellä, että liikkeen on oltava valon lähellä vielä paljon nopeampaa ja voimakkaampaa kuin kaukana siitä.
Niinpä liike muuttuukin kauempana valosta yhä hitaammaksi ja raskaammaksi, ja se voi ajan myötä jopa johtaa kaikkien sellaisten muotojen jähmettymiseen, jotka olivat muodostuneet vilkkaammassa liikkeessä.
”Valon” käsitteellä ei tietenkään tässä tapauksessa tarkoiteta minkään taivaankappaleen tuottamaa valoa, vaan Alkuvaloa, joka on elämä itse, siis Jumalaa!
Annettuani täten yleiskuvan luomakunnan tapahtumaketjusta haluan tänään kiinnittää huomion Maahan. Se kiertää nykyään kehäänsä paljon kauempana Alkuvalosta kuin monta miljoonaa vuotta sitten, sillä ihmiset ovat yhä enenevissä määrin ajaneet sitä painavalle pimeydelle alttiiksi etääntymällä Jumalasta. Syy on heidän naurettavassa itseriittoisuudessaan ja yksipuolisessa järjen yli-ihannoinnissaan. Järki suuntautuu vain alaspäin karkeatekoisuutta kohti ja tulee aina suuntautumaankin, koska se on siihen tarkoitettu. Järjen tarkoituksenmukaisen käytön ehtona on kuitenkin, että käyttäjä osaa ottaa vastaan häiriöttä kaikki ylhäältä kirkkaista korkeuksista tulevat säteet ja näyt.
Etuaivojen tehtäviin kuuluu kaikki järjen työ karkeatekoisuuden eli materian piiriin kuuluvassa ulkopuolisessa toiminnassa. Taka-aivoille puolestaan kuuluu karkeatekoisuutta kevyempien, valoisampien ja korkeampien vaikutteiden vastaanottaminen ja toimittaminen jatkokäsittelyyn.
Tämä ihmiselle hyödyksi annettu aivojen harmoninen yhteistyö häiriytyi, kun ihminen paneutui vain maalliseen, siis karkeatekoisuuteen. Lopulta se keskeytyi kokonaan, suorastaan hirttyi kiinni, koska liian suuri työkuorma pakotti ajan myötä etuaivot kasvamaan liian suuriksi verrattuna syrjään jääneisiin taka-aivoihin. Taka-aivoista taas tuli yhä heikommat ja kyvyttömämmät vastaanottamaan mitään. Vuosituhansien aikana karkeatekoisen lisääntymisen myötä kehittyi peripahuus, sillä lapsilla oli jo syntyessään taka-aivoihin verrattuna paljon paremmin kehittyneet etuaivot. Siinä piili vaara perisynnin heräämiseen. Perisynti taas syntyy siitä, että on pakko ajatella lähtökohtaisesti vain rajatusti, maallisesti, siis Jumalalle selän kääntäen.
Kuka tahansa vakavamielinen ihminen pystyy käsittämään kaiken tämän tuosta vain, minkä lisäksi olen selostanut sen sanomassani monipuolisen perusteellisesti.
Kaikki maanpäällinen paha syntyi siitä, kun ihminen henkisen alkulähteensä ansiosta pystyi painamaan tahtonsa voimalla alas muuta maan päällä olevaa, vaikka hän olisi juuri henkisen alkulähteensä ansiosta voinut kohottaa sitä. Niin hänen olisikin pitänyt tehdä, sillä se oli ja on hänen varsinainen tehtävänsä luomishetken jälkeisessä luomakunnassa, jossa kaikki henkinen on luonnostaan johtavassa asemassa. Kaikki henkistä perää oleva voi johdattaa ylöspäin, mikä olisi luonnollinen ratkaisu, mutta myös alaspäin, mikäli henkisyyden halu kurottaa etupäässä kohti maallista, kuten on maan ihmisten laita.
Olen antanut Graalin sanomassa tietoa luomakunnasta ja selittänyt sen kaikista itsestään toimivista laeista, joita voi kutsua myös luonnonlaeiksi. Koko luomakunnan kudelma näkyy selityksessäni aukottomasti. Luomakunnan kaikki tapahtumat voi havaita selvästi ja sitä myötä koko ihmiselon tarkoituksen. Selitykseni paljastaa lyömättömän johdonmukaisesti myös sen, mistä luomakunta tulee ja minne se menee, ja vastaa siten kaikkiin kysymyksiin, jos vain ihminen sitä vakavissaan haluaa.
Tässä kohdin jopa pahantahtoisimpien vastustajien on pysähdyttävä, sillä heidän näsäviisautensa ei riitä murtamaan sanottujen asioiden täydellistä muotoa ja viemään ihmisiltä tätäkin apua.
Olen sanonut, että luomakunnan liike hidastuu sitä enemmän, mitä kauempana kohde on Alkuvalosta, paineen lähtöpisteestä ja liikkeen aiheuttajasta.
Niin on juuri nyt myös maapallon laita. Sen kehä on laajentunut entisestään maan asukkaiden syyllisyyden takia, joten liikkeet hidastuvat yhä tahmeammiksi. Moni asia on sen vuoksi jo vähällä alkaa jähmettyä.
Myös jähmetyksellä on runsaasti eri asteita; alkuvaiheessa sitä ei ole kovin helppo havaita. Jatkuessaankin se jää havaitsematta, ellei valonpilkahdus anna sysäystä tarkempaan havainnointiin.
Havainnointi on vaikeaa jo siksi, että kaikki, mikä elää yhä hidastuvien liikkeiden piirissä, tulee samalla tavalla vedetyksi mukaan jähmetykseen johtavaan, tiivistyvään tiheyteen. Ei siis vain ihmisen ruumis, vaan kaikki, myös hänen ajattelunsa. Se ulottuu pienimpäänkin asiaan asti. Myös käsitteet muuttuvat ja muuntuvat vaivihkaa, jopa kielen varsinaista merkitystä koskevat.
Ihminen ei huomaa jähmetystä lähimmäisestään, koska joutuu itsekin vedetyksi mukaan samaan laiskaan heiluriliikkeeseen, paitsi jos hän omaehtoisesti, lujatahtoisesti ja sinnikkäästi ponnistelee päästäkseen jälleen hieman lähemmäs valoa. Se tekee hänen hengestään vähitellen liikkuvamman ja samalla kevyemmän ja valoisamman ja alkaa vaikuttaa maalliseen havainnointikykyyn.
Mutta silloin hän näkee tai ainakin vaistoaa kauhuissaan ja tyrmistyneenä, kuinka pitkälle tässä maailmassa käsitteiden vääristely on jähmettyneisyydessään mennyt. Laaja näkemys todellisuudesta puuttuu, sillä kaikki on ahdettu tiukkoihin, sokkeloisiin lokeroihin, joista ei enää pääse pois ja jotka aikanaan tukahduttavat kaiken, mihin ne liittyvät.
Olen jo monesti viitannut vääristyneisiin käsitteisiin; nyt ne jatkuvasti etääntyessään valosta laskeutuvat vähitellen tietä alas kohti jähmetystä.
Ei ole tarpeen nimetä yksittäisiä esimerkkejä. Ihmiset eivät arvostaisi niitä tai pitäisivät niitä hiusten halkomisena, koska ovat liian kankeita tai laiskoja haluamaan pohtia asiaa syvällisesti.
Puhuin myös jo riittämiin sanan vallasta, salaisuudesta, että jopa ihmisen sana voi vaikuttaa maan piirissä jonkin aikaa luomakunnan toimintaan rakentavasti tai tuhoavasti. Nimittäin luomisvoimat lähtevät liikkeelle äänteessä, sävyssä ja sanan muodostamisessa, eivätkä ne toimi puhujan mielen vaan sanan merkityksen mukaan.
Sana taas on saanut merkityksen niiltä voimilta, jotka se lähettää liikkeeseen ja jotka on näin ollen viritetty juuri oikeaan merkitykseen, toisin sanoen ei puhujan tahtoon. Merkitys ja sana syntyivät vastaavasta voimien liikkeestä, ja siksi ne ovat erottamattomasti yhtä!
Ihmisen ajattelu taas liikuttaa muita voimavirtoja, jotka vastaavat ajattelun merkitystä. Siksi ihmisen tulisi ponnistella valitakseen oikeat sanat ajatuksensa ilmaisemiseksi – siis tuntea samalla oikeammin ja selvemmin.
Oletetaan, että ihmiseltä kysytään jotakin, josta hän on kuullut, tai josta hän on ehkä nähnytkin jotakin. Kysyttäessä hän vastaisi muitta mutkitta, että hän tietää asian!
Monen pinnallisen ihmisen mielestä vastaus olisi oikea, mutta tosiasiassa se on väärä ja harhaanjohtava, sillä ”tietäminen” tarkoittaa kykyä antaa kaikesta tarkka tieto, alusta loppuun asti viimeistä yksityiskohtaa myöten, ilman aukkoja ja omakohtaisesti koettuna. Vasta sitten ihminen voi sanoa tietävänsä asian.
Ilmaukseen liittyy suuri vastuu, samoin kuin siihen liittyvään ”tiedon” käsitteeseen!
Viittasin jo kerran aiemmin suureen eroon ”tiedon” ja ”opitun” välillä. Oppineisuus ei ole lähimainkaan sama asia kuin oikea tieto. Jälkimmäinen voi olla vain omakohtaista, kun taas oppineisuus jää jonkin ulkopuolisen omaksumiseksi.
Jonkin asian kuuleminen ja osittainen näkeminen ei ole lähimainkaan itse tietämistä! Ihminen ei saa väittää: ”Minä tiedän sen”. Hän voisi korkeintaan sanoa: ”Minä olen kuullut tai nähnyt siitä jotakin.” Jos hän kuitenkin haluaa toimia oikein, hänellä on velvollisuus sanoa totuudenmukaisesti: ”Minä en tiedä sitä!”
Se on kaikella tapaa oikeammin toimittu kuin silloin, jos hän kertoo jostakin, jonka kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä. Hänellä ei voi olla sellaisesta todellista tietoa. Yksipuolisella kertomuksellaan hän vain epäilisi tai raskauttaisi muita ihmisiä, jopa syöksisi heidät tarpeettomasti onnettomuuteen tietämättä varsinaisia syy-yhteyksiä. Puntaroikaa siksi jokainen sana, jota aiotte käyttää, piiruntarkasti intuitiollanne.
Jos ihminen ajattelee syvällisesti eikä halua tyytyä jo jähmettyneisiin käsitteisiin, jotka antaisivat hänelle anteeksi juoruilevan tärkeilyn ja pahan tahdon, hän ymmärtää kuvailut helposti ja oppii hiljaa tutkiskellen katsomaan laajemmalle aina puhuessaan.
Maan ihmiset ovat ottaneet tavakseen lukemattomien käsitteiden kaventamisen tuhoisin seurauksin. Järjen orjat eli syvimmän synkkyyden Luciferin vaikutteiden innokkaimmat levittäjät ottavat käsitteet halukkaasti vastaan ja edistävät niitä.
Opetelkaa tarkkailemaan valppaasti ja käyttämään oikein luomakunnan virtauksia, joissa piilee Jumalan tahto ja siten jumalallinen oikeudenmukaisuus puhtaassa muodossaan. Silloin löydätte myös jälleen todellisen ihmisyyden, joka teiltä on riistetty pois.
Miten paljolta kärsimykseltä silloin vältyttäisiinkään, ja miten monelta pahantahtoiselta vietäisiin mahdollisuudet toimia ihmisten keskuudessa.
Saman pahuuden syytä on myös, että Jumalan pojan Jeesuksen maallisen elämän kuvaus ei kaikin paikoin vastaa tositapahtumia, minkä johdosta ihmisillä on ollut nykypäivään saakka siitä mielessään väärä kuva. Yhtä lailla myös hänen sanojaan vääristeltiin, niin kuin on käynyt kaikille uskonnoksi kohotetuille opeille, joiden tarkoitus oli kohottaa ihmiset ja täydellistää heidän henkensä.
Siksi ihmiset myös ovat niin hämmentyneitä ja ymmärtävät toisiaan yhä huonommin. Hämmennys kasvattaa kireyttä, epäilyksiä, panettelua, kateutta ja vihaa ja saa ne kukoistamaan.
Ne kaikki ovat pettämättömiä merkkejä maan päällä etenevästä jähmetyksestä!
Ryhdistäytykää henkisesti, alkakaa ajatella ja katsoa laajasti ja kattavasti! Se vaatii tietysti myös sitä, ettette työskentele vain karkeatekoisuuteen kuuluvalla järjellänne, vaan annatte myös hengellenne jälleen mahdollisuuden ohjata järkeänne. Järjen tulisi palvella henkeänne teidän Luojanne määräyk-sen mukaan; hänhän alun alkaen antoi teidän tulla maan päälle vääristymättöminä.
Hyvin monet asiat ovat jo jähmetyksen ensimmäisessä vaiheessa. Pian koko teidän ajattelunne voi joutua jähmetyksen kouriin, ja sen on pakko virrata pelkästään taipumattomia, rautaisia uria pitkin. Ne aiheuttavat teille itsellenne vain epämukavuutta, tuskaa tuskan jälkeen, ja lopulta ne alentavat teidät ihmisistä pelkiksi sisällöttömiksi vain pimeyttä palveleviksi koneiksi, kauas kaikesta valosta.