Te, jotka pyritte tietoon, älkää kietoutuko verkkoon vaan tulkaa näkeviksi!
Ikuisesta laista johtuen teitä painaa peruuttamaton sovittamispakko, jota te ette voi koskaan sysätä toisille. Sitä taakkaa, minkä te sälytätte itsellenne ajatuksin, sanoin ja teoin, ei voi sovittaa kukaan muu kuin te itse! Miettikää, muuten jumalallinen oikeudenmukaisuus olisi vain tyhjää kajahtelua, ja sen myötä sortuisi kaikki muukin raunioiksi.
Sen tähden vapauttakaa itsenne! Älkää empikö hetkeäkään asettaa tälle sovittamispakolle päämäärää! Rehellinen tahtominen hyvään, parempaan, mikä saa lisää voimaa todella sisäisesti tunnetusta rukouksesta, tuo vapanduksen!
Ilman rehellistä, lujaa, hyvää tahtoa ei sovitusta voi koskaan saavuttaa. Paha ravitsee silloin jatkuvasti itseään yhä uudelleen pysyäkseen edelleen olemassa ja vaatii siten yhä uudelleen uutta sovitusta lakkaamatta, niin että tämä alituisesti uusiintuva paha näyttää teistä vain yhdeltä pahalta tai kärsimykseltä! Mutta se on kokonainen, loputon ketju, joka sitoo teidät aina uudestaan jo ennen kuin edellisestä on voinut irtautua.
Silloin ei tule koskaan vapandusta, koska jatkuvasti vaaditaan sovitusta. Tämä tapahtuma vaikuttaa kahleelta, joka pitää teidät maahan kytkettyinä. Tällöin on erittäin suuri vaara joutua vielä syvemmälle alaspäin. Sen vuoksi ryhdistäytykää vihdoin hyvän tahtomiseen, te jotka vielä olette tämänpuoleisessa tai omien käsitystenne mukaan jo tuonpuoleisessa! Jatkuvalla hyvän tahtomisella tulee pakosta kaiken sovituksen loppu, koska hyvää tahtova ja sen mukaan toimiva ihminen ei anna uutta ravintoa uudelle sovittamisvaatimuk selle. Siten tulee vapautus, lunastus, joka yksin sallii nousun valoon. Kuunnelkaa varoitusta! Muuta tietä ei teillä ole! Ei kenelläkään!
Mutta siten saa myös jokainen varmuuden, ettei koskaan voi olla liian myöhäistä. Yksittäinen teko teidän kyllä tulee sovittaa, lunastaa, mutta sillä hetkellä, jolloin teidän pyrkimyksenne hyvään vakavasti alkaa, te asetatte rajapyykin sovitustenne loppumiselle, te olette varmoja, että tämä loppu väistämättä kerran tulee, ja teidän nousunne alkaa! Voitte ryhtyä iloisesti sovitustyöhön. Mikä teitä sitten vielä kohtaa, tapahtuu teidän parhaaksenne, vie teidät lähemmäksi lunastuksen, vapautuksen hetkeä.
Ymmärrättekö nyt asian arvon, kun neuvon teitä aloittamaan kaikin voimin hyvän tahtomisen, puhtaan ajattelemisen? Älkää luopuko siitä vaan tarttukaa siihen koko kaipauksellanne, koko energiallanne! Se kohottaa teidät korkealle! Se muuttaa teidät ja teidän ympäristönne!
Ajatelkaa, että jokainen maallinen elämänkulku on lyhyt koulu, että teille itsellenne ei tule loppua riisuessanne fyysisen ruumiinne. Te elätte jatkuvasti tai kuolette jatkuvasti! Nautitte onnesta jatkuvasti tai jatkuvasti kärsitte!
Joka luulee, että maallisella hautauksella on hänenkin kohdallaan kaikki selvitetty ja kaikki sovitettu, hän kääntyköön ja kulkekoon tietään, sillä hän haluaa siten vain pettää itseään. Kauhistuneena joutuu hän sitten seisomaan totuuden edessä ja hänen täytyy… aloittaa kärsimystiensä! Se, mikä on samanlaatuista hänen kanssaan vetää puoleensa, piirittää ja pitää hallussaan hänen todellista itseään, jota ei enää suojaa ruumis, jonka tiheys ympäröi hänet muurin lailla.
Hänen on vaikea, pitkäksi aikaa mandotonta rehellisesti pyrkiä parempaan, joka voisi vapauttaa hänet ja johtaa korkeammalle, koska hänet on alistettu täysin samanlaatuisen ympäristön vaikutuksen alaiseksi. Se ympäristö ei kanna itsessään mitään sellaista valo-ajatusta, joka voisi herättää hänet ja tukea häntä. Hänen on kärsittävä kaksin verroin kaikesta, mitä hän on itselleen aiheuttanut.
Tästä syystä on ylöspäin pääseminen silloin paljon vaikeampaa kuin lihassa ja veressä, missä hyvä kulkee pahan rinnalla, mikä on mandollista vain maallisen ruumiin antaman suojan avulla, koska… tämä maallinen elämä on koulu, jossa jokaiselle »minälle» on annettu mandollisuus kehittymiseen oman vapaan tahtonsa mukaan.
Sen tähden kootkaa vihdoin tarmonne! Jokaisen ajatuksen hedelmä palaa takaisin teille, täällä tai siellä, ja teidän on se nautittava! Kukaan ihminen ei voi päästä tätä tosiasiaa pakoon!
Mitä teitä hyödyttää, jos yritätte strutsi-linnun tavoin arasti piilottaa päänne hiekkaan tämän todellisuuden edessä? Katsokaa tosiasioita rohkeasti silmiin! Siten teette asian itsellenne helpoksi, sillä täällä voi päästä nopeammin eteenpäin kuin tuonpuoleisessa.
Aloittakaa! Mutta tietoisina siitä, että kaikki vanha velka on kokonaan sovitettava. Älkää luulko kuten monet ymmärtämättömät, että välittömästi sen jälkeen onni vuotaa runsaana teidän yllenne. Ehkä monella teistä on vielä jättiläiskahleet irrotettavina. Mutta joka sen tähden lannistuu, hän vahingoittaa vain itseään, sillä tältä hän ei voi välttyä, eikä sitä voida ottaa häneltä pois. Empimällä hän tekee kaiken itselleen vain vaikeammaksi, ehkä pitkäksi aikaa mandottomaksi.
Sen tulisi olla hänelle kannustin, jotta hän ei menettäisi hetkeäkään, sillä ensimmäisellä askeleella hän alkaa elää! Onnellinen se, joka rohkaistuu siihen. Hänen kahleensa irtoavat rengas renkaalta. Jättiläisharppauksin hän voi rynnätä eteenpäin, voittaa viimeisetkin esteet riemuiten ja kiittäen, sillä hänestä tulee vapaa!
Niitä kiviä, joita hänen tähän astinen väärä toimintansa on kasannut hänen eteensä muuriksi, jonka piti estää eteenpäin meno, ei nytkään raivata pois, vaan päinvastoin, ne asetetaan huolellisesti hänen eteensä, että hän siten tunnistaa ja voittaa ne, koska hänen on sovitettava kaikki erehdyksensä. Kuitenkin hän huomaa pian hämmentyen ja ihaillen rakkauden, joka vallitsee hänen ympärillään, heti kun hän osoittaa hyvää tahtoa.
Hänen tietään helpotetaan sellaisella lempeällä huolenpidolla, jota äiti osoittaa lastaan kohtaan tämän ensimmäisissä kävely-yrityksissä. Jos hänen tähän astisessa elämässään on asioita, jotka salassa pelottivat häntä ja jotka hän mieluummin halusi jättää pysyvästi unohduksiin… niin aivan odottamatta asetetaan hänet niiden eteen! Hänen täytyy ratkaista, toimia. Tapahtumaketjut painostavat häntä siihen huomiotaherättävästi. Jos hän silloin uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen luottaen hyvän tandon voittoon, silloin aukeaa kohtalokas solmu, hän käy sen lävitse ja on vapautunut siitä.
Mutta tuskin on tämä velka lunastettu, kun jo toinen ilmestyy hänen eteensä jossakin muodossa ikäänkuin vaatien myös lunastetuksi tulemista. Niin katkeaa rengas toisensa jälkeen niistä renkaista, jotka häntä andistivat ja painoivat hänet alas. Hänelle tulee keveä olo! Ja keveyden tunne, jonka moni teistä aivan varmaan jo kerran koki, ei ole mikään harha vaan johtuu todellisuudesta. Sillä tavalla paineesta vapautuneesta hengestä tulee keveä ja hän ponnahtaa henkisen painovoiman lain mukaisesti korkealle, sille alueelle, jolle hän nyt keveyttänsä vastaavasti kuuluu.
Niin on noustava lakkaamatta ylöspäin kaivattua valoa kohden. Pahan tahtominen painaa henkeä alas ja tekee sen raskaaksi, mutta hyvän tahtominen kohottaa sen korkealle.
Jeesus osoitti teille tätäkin varten jo selvän tien, joka varmasti vie perille; sillä syvä totuus on näissä yksinkertaisissa sanoissa: »Rakasta lähimmäistäsi nun kuin itseäsi!»
Siten hän antoi avaimen vapauteen ja nousuun, koska itsestään selvää on: mitä teette lähimmäisellenne, sen teette itse asiassa vain itsellenne! Yksinomaan itsellenne, koska ikuisten lakien mukaan kaikki palaa ehdottomasti takaisin teille itsellenne, hyvä tai paha, olkoonpa se jo täällä tai siellä. Se tulee! Sen vuoksi teille on näin osoitettu yksinkertaisin tie, kuinka teidän on käsitettävä askel hyvän tahtomiseen.
Olemuksellanne teidän on annettava lähimmäisellenne, omalla luonteellanne! Ei välttämättä lainkaan rahalla ja tavaralla. Sillä se sulkisi varattomat antamismandollisuuden ulkopuolelle. Ja tässä olemuksessa, »itsensä antamisessa» lähimmäisenne seurassa, huomaavaisuudessa ja arvonannossa, jota osoitatte hänelle vapaaehtoisesti, siinä on »rakastaminen», josta Jeesus puhuu meille. Siinä on myös apu, jota annatte lähimmäisellenne, sillä se tekee hänet kykeneväksi muuttamaan itseään tai nousemaan korkeammalle, koska hän voi siitä vahvistua.
Palautuvat säteilyt taas kohottavat teidät vuorovaikutuksessaan nopeasti ylöspäin. Niistä saatte alati uutta voimaa. Kahisevin siivin kykenette sitten pyrkimään valoa kohti…
Ymmärtämättömät vielä saattavat kysyä: »Mitä minä sillä voitan, että jätän niin paljon vanhoja tottumuksia ja muutan itseäni?»
Onko kyseessä kaupanteko, joka on päätettävä? Mikäli he vain ihmisenä voittaisivat, sellaisenaan tulisivat luonteeltaan ylevämmiksi, siinäkin olisi jo kyllin palkkaa. Mutta on kyse äärettömän paljon enemmästä! Minä toistan: Hyvän tahtomisen aloittamisella asettaa jokainen ihminen myös rajapyykin sovittamispakkonsa päättymiselle, pakolle, joka hänen on toteutettava, ja jota hän ei voi koskaan välttää. Kukaan muu ei pysty tässä mielessä asettumaan hänen tilalleen.
Hän asettaa siis päätöksellään sovittamispakolle havaittavissa olevan lopun. Se on arvo, jolle tämän maailman kaikki aarteetkaan eivät vedä vertoja. Hän kamppailee samalla itsensä irti orjan kahleista, joita hän itse itselleen jatkuvasti takoo. Siksi herätkää unesta, joka veltostuttaa. Sallikaa vihdoin heräämisen tapahtua!
Vapautukaa päihtymyksestä, joka lamauttaen luo mielikuvan, että Vapahtajan lunastustyöstä on tullut teille turvakirja, joka sallii teidän koko elämänne ajan huolettomasti antautua »itsekkyydellenne» sillä ehdolla, että teistä vielä lopulta tulee uskovia ja että te tulette kääntymykseen ja eroatte tästä maailmasta uskossa Vapahtajaan ja hänen tekoihinsa! Voi teitä ymmärtämättömät, älkää odottako Jumaluudelta sellaista kurjaa, vajanaista työtä! Sehän olisi pahan kasvattamista! Ajatelkaa sitä, vapauttakaa itsenne!