Betlehemin tähti

Tulkoon valo nyt maan päälle kuten sen kerran olisi kuulunut tulla, kun ennustuksen tähti loisti erään tallin yllä Betlehemissä.

Silloin valon huomasivat vain harvat, ja heidän kuulijansa vääristivät ja vääntelivät asiaa, yrittivät korvata unohdettuja asioita itse keksityillä ja saivat aikaan vain sekasotkun, jota nykyaikana pidetään muuttumattomana totuutena.

Koska ihmiset pelkäävät, että kaikki romahtaa jos kapeinkin pilari osoittautuu valheelliseksi, he torjuvat ja himmentävät jokaisen oivallusta kantavan valonsäteen. Jos ei muu auta, valo saatetaan vähintäänkin naurunalaiseksi niin pahansuovasti ja ilkeästi, että kirkkaasti ajatteleva huomaa taustalta heti pelon. Kirkas ajattelu on kuitenkin maan päällä harvinaista.

Siitä huolimatta todellisen oivalluksen valo on vihdoin koittava koko ihmiskunnalle!

On koittanut aika, jolloin kaikki ihmisaivojen keksimä epäterveellinen pyyhkäistään pois luomakunnasta. Se ei enää saa estää sitä seikkaa paljastumasta, että totuus näyttää toisenlaiselta kuin perusteettomat kuvitelmat. Kerskuva itsekehu ja markkinavaisto, sairaalloiset kuvitelmat ja teeskentely loivat ne kuvitelmat alhaisen kapeakatseisuuden kosteasta suosta maallisen vallan ja ihailun pakkomielteessään.

Kirottuja olkoot ne, jotka orjuuttivat miljoonia ihmisiä harhaanjohtamisellaan niin, etteivät ihmiset enää nykyään uskalla avata silmiään valoon. He vain pilkkaavat sokeasti heti kaikkea korviinsa kantautuvaa, joka kuulostaa vähänkin erilaiselta kuin mikään ennen kuultu, sen sijaan että höristäisivät korviaan ja tutkistelisivat sisimmässään, puhutteleeko uusi asia heidän ymmärrystään paremmin kuin siihen asti opittu.

Ihmisten korvat ovat tukossa, ja siitä pidetään tarkasti huoli, ettei niitä pääse yksikään raikas tuulenhenkäys puhaltamaan puhtaaksi. Ainoa syy on laiskuus ja pelko siitä, että se raikas ilma vaatisi seuraavan tervehtymisen myötä henkistä vireyttä, jota ei voi olla ilman vaivannäköä. Nykyinen näennäisen mukava henkinen hämärä on täysin päinvastainen. Siitä seuraa sumea ikuinen uni, ja se antaa vääristyneen ja pilaantuneen järjen viekkaudelle vapaat kädet!

Ei kuitenkaan hyödytä mitään, että tukitte korvanne uusilta sanoilta tai suljette silmänne niin, ettei valo häikäise ja säikytä teitä! Teidät revitään voimallisesti murheellisesta puutumuksestanne! Seisotte värisevinä kylmässä valossa, joka paljastaa teidät säälimättömästi väärien vaatteidenne alta. Te värisette, koska sisäinen hengen kipinä ei enää syty liittyäkseen sisältä käsin valoon ja lämmittääkseen teitä.

Teidän on niin perin helppoa uskoa uskomattomaan, sillä silloin teidän ei tarvitse nähdä vaivaa ajatellaksenne ja tutkiaksenne asioita itse. Mitään jumalallisten luonnonlakien kokeita ei läpäistä, joten teidän vain täytyy uskoa kysymättä kuinka tai miksi. Uskotte sokeasti ja kuvittelette sen olevan hienoa! Te, jotka pidätte mukavuudenhaluanne erityisenä uskonnollisuutena, nostatte itsenne yksinkertaisesti kaiken epäilyksen yläpuolelle ja… teillä on hyvä, suojaisa, jalo ja hurskas olo, ja olette varmoja autuuteen pääsystänne!

Mutta te ette ole kohottaneet itseänne kaiken epäilyksen yläpuolelle, vaan menitte vain pelkurimaisesti sen ohi! Olitte henkisesti liian velttoja tarttuaksenne itse toimeen ja piditte sokeaa uskoa parempana kuin tietoa Jumalan tahdon lain mukaisista tapahtumista. Siinä teitä auttoivat ihmisaivojen omat keksinnöt. Nimittäin mitä uskomattomampi ja käsittämättömämpi uskon kohde on, sitä vaivattomampaa siihen on uskoa kirjaimellisen sokeasti, sillä sellaisissa asioissa muu ei ole mahdollistakaan. Silloin tieto ja vakaumus on pakko kytkeä pois päältä.

Vain mahdottomuus edellyttää sokeaa, perusteetonta uskoa, sillä mikä tahansa mahdollinen asia herättää heti oman ajattelun. Ajattelu ja intuitio syntyvät siellä, missä totuus todistaa luonnollisuudesta ja johdonmukaisuudesta. Ne sammuvat vain siellä, missä ei ole enää mitään luonnollista, siis totuutta. Ja vain intuitio voi muuttaa asian ihmishengelle hyvää tekeväksi vakaumukseksi!

Tämän myötä sulkeutuu jouluna Betlehemissä alkanut piiri! Sulkeutuessaan piirin täytyy myös häätää kaikki epätodenmukainen perimätiedosta ja viedä totuus voittoon. Läpitunkeva valo hajottaa ihmiskunnan luoman pimeyden!

Kaikki Jeesuksen elämästä ajan mittaan sepitetyt legendat on hävitettävä, jotta esiin tulee Jumalan lakien mukainen totuus sellaisena kuin sen oli ainoastaan mahdollista olla luomakunnassa olemassa. Te helppouskoiset olette tähän asti kieltäneet pöyristyttävästi Luojan täydellisyyden itse keksimillänne kulteilla.

Esitätte hänet oma-aloitteisesti ja tietoisesti tahdossaan vajavaisena! Puhuin siitä jo, ja vaikka kiemurtelisitte kuinka, mikään tekosyy ei pelasta sitä, että olitte liian laiskoja ajattelemaan itse. Ei ole Jumalan kunnioittamista uskoa sokeasti luomakunnan lakien kanssa yhteensopimattomiin asioihin! Päinvastoin: jos uskotte Luojan täydellisyyteen, tiedätte hyvin, että täällä luomakunnassa ei voi tapahtua mitään, mikä ei ole täsmälleen voimassa olevien Jumalan lakien mukaista. Vain uskomalla siihen voitte todella kunnioittaa Jumalaa.

Toisin ajatteleva kyseenalaistaa Luojan, Jumalansa täydellisyyden! Nimittäin siellä missä on vielä tilaa muutoksille ja parannuksille, ei ollut eikä ole täydellisyyttä! Kehitys on ihan eri asia. Se on etukäteen suunniteltu ja toivottu asia luomakunnassa, mutta sen on ehdottomasti oltava jo olemassa olevien lakien toiminnan seurausta. Mikään näistä ei voi kuitenkaan saada aikaan asioita, joita monet uskovaiset pitävät itsestäänselvyytenä erityisesti Kristuksen elämässä!

Herätkää vihdoin unestanne, tulkaa todeksi itsessänne! Sanon vielä kerran, että on vastoin luomakunnan lakeja, että maallinen ruumis voisi syntyä ilman maallista siittämistä. Yhtä mahdotonta on, että karkeatekoinen ruumis nousisi maallisen kuolemansa jälkeen hienojakoiseen valtakuntaan, puhumattakaan olennollisesta tai henkisestä valtakunnasta! Ja koska Jeesuksen oli synnyttävä maan päälle, myös se tapahtuma noudatti karkeatekoista Jumalan lakia: ensin oli oltava siittäminen.

Jos Kristuksen elämä olisi mennyt niin kuin perimätieto väittää, Jumala toimisi vastoin omia lakejaan. Sitä Jumala taas ei voi tehdä, koska on alun alkujaan täydellinen, kuten on hänen luomakunnan laeissa näkyvä tahtonsakin. Joka vielä rohkenee ajatella toisin, epäilee tätä täydellisyyttä ja näin ollen myös Jumalaa! Nimittäin täydellistymätön Jumala ei olisi Jumala. Siitä ei pääse yli eikä ympäri! Ihmishenki ei voi saivarrella tästä yksinkertaisesta totuudesta, vaikka se horjuttaakin monien tähänastisten maailmankatsomusten peruspilareita. Asia on joko–tai. Kaikki tai ei mitään. Kompromissi ei ole mahdollinen, sillä jumaluudessa ei voi olla mitään puolinaista eikä keskeneräistä! Ei myöskään missään Jumalaan liittyvässä!

Jeesus sikisi karkeatekoisesti, sillä muuten maallinen syntymä ei olisi ollut mahdollinen.

Vain harvat ymmärsivät silloin tähden merkiksi ilmestyksen toteutumisesta. Heihin kuuluivat Maria ja Joosef, joka peitti kasvonsa järkyttyneenä.

Itämaan tietäjät löysivät tiensä talliin ja antoivat maallisia lahjoja, mutta jättivät sitten lapsen oman onnensa nojaan, vaikka heidän olisi pitänyt lahjoillaan ja vallallaan tasoittaa hänen tietään niin, ettei hänelle tapahtuisi mitään pahaa tehtävää täyttäessä. Vaikka heille oli suotu viisaus löytää lapsi, he eivät ymmärtäneet hänen jaloa kutsuaan oikein.

Levottomuus ajoi Marian pois Nasaretista, ja Joosef, joka näki Marian hiljaisen tuskan ja kaipuun, täytti hänen toiveensa vain ilahduttaakseen häntä. Hän antoi puusepänverstaansa vanhimman apulaisensa vastuulle ja matkusti Marian ja lapsen kanssa kaukaiseen maahan. Työn ja huolien täyttämässä arjessa Loistavan tähden muisto haalistui vähitellen molemmilta erityisesti siksi, ettei Jeesus lapsuusvuosinaan herättänyt mitään erityistä huomiota vaan oli lasten tapaan hyvin luonnollinen.

Vasta kun Jeesukselle aina läheisin isähahmo Joosef oli kotikaupunkiin palattuaan kuolemaisillaan, hän näki viime hetkillään vuoteensa vieressä yksinään seisovan Jeesuksen yllä ristin ja kyyhkysen. Hänen viimeiset sanansa olivat värisyttävät: ”Se olet sittenkin sinä!”

Jeesus itse ei tiennyt asiasta mitään ennen kuin päätyi Johanneksen luo, jonka oli kuullut kastavan ja opettavan viisaasti Jordanin rannalla.

Kasteen karkeatekoisessa tapahtumassa Jeesuksen taivaallinen lähettäminen ankkuroitiin tukevasti karkeatekoisuuteen. Side putosi silmiltä. Jeesukselle oli siitä hetkestä lähtien selvää, että hänen tulisi tuoda Isän sana ihmiskunnan keskuuteen.

Hänen koko elämänsä avautuu edessänne sellaisena kuin se oli, kaikista ihmisaivojen kuvitelmista riisuttuna! Kun tapahtumien piiri sulkeutuu, se tulee viimeisellä tuomiolla kaikkien tietoon totuuden voittaessa. Se totuus ei enää saa hämärtyä!

Maria taisteli epäilystensä kanssa. Äidin huoli pojastaan vahvisti epäilyksiä aina siihen asti, kun raskas matka Golgatalle oli ohi. Siinä ei ollut mitään yliluonnollista, vaan silkkaa puhdasta inhimillisyyttä. Vasta siellä hän lopulta ymmärsi poikansa lähettämisen ja sai uskon.

Mutta nyt kun tähti palaa, Jumalan armo peittää kaikkien niiden erehdykset ja virheet, jotka eivät vaikeuttaneet Kristuksen kulkua itsepäisyyttään tai pahantahtoisuuttaan ja jotka piirin sulkeutuessa ymmärtävät ja yrittävät hyvittää sen, mitä ovat jättäneet tekemättä tai tehneet väärin.

Koska heillä on hyvittämisen halu, Loistava tähti tuo heille vapahduksen. He voivat ylistää vapaina kiitostaan sille, joka viisaudessaan ja hyvyydessään loi lait, joiden mukaan kaikkien olentojen on tultava tuomiolle ja myös vapahdetuksi.