Tiivistelmä - graalin-sanoma.org

Kappale 05

Kun lukijoiden keskuudessa puhutaan ”vanhasta” Sanomasta, sillä tarkoitetaan kolmea asiaa yhdessä: vuoden 1931 ”suurta laitosta”, vuonna 1934 ilmestynyttä ”Graalin Sanoman kaikujen” I osaa ja yksittäisluentoja, jotka julkaistiin vuoden 1937 loppuun mennessä (osittain Die Stimme -lehdessä). Nämä kolme asetetaan vastakkain ”käytössä olevalle laitoksen”, kolmiosaisen Totuuden Valossa – Graalin Sanoma -teoksen kanssa. Vuoden 1931 ”suurta laitosta” (Totuuden Valossa) luonnehditaan usein ”oikeaksi” tai ”alkuperäiseksi” Graalin Sanomaksi. Siitä syntyy mielikuva kuin vuoden 1931 laitos olisi osapuilleen ”pudonnut valmiina taivaasta”, kun taas käytössä olevaa laitosta pidetään muunneltuna ja jopa epäillään, onko Abd-ru-shin tehnyt edes muutoksia itse. Ei joko osata tai tahdota nähdä, että vuoden 1931 suuri laitos, aivan kuten käytössä oleva laitos, on kehittelyn tulos. Abd-ru-shin muutti suurta laitosta varten vuoden 1926 pienen laitoksen järjestystä, lisäsi luentoja ja muokkasi tekstiä (mm. oikeinkirjoituksen ja toiston osalta).

Vuoden 1931 suuren laitoksen loppusanoihin Abd-ru-shin muotoili tiedon henkisestä alkuperästään ja sen, mikä apu siitä on ihmisille.

Vaikka hän samalla kirjoittaa, että hän, Abd-ru-shin, on nyt saattanut valmiiksi Sanomansa ihmisille, siitä ei voi päätellä, ettei hänellä olisi ollut ihmisille enää mitään sanottavaa, sillä hänhän kirjoitti sen jälkeen vielä lukuisia luentoja. Hän oli kuitenkin siihenastisten luentojensa sisällöllä ja muodolla antanut sen ajan ihmisille ”ohjenuoran”, jonka avulla ihmisillä oli mahdollisuus tunnistaa Graalin Sanoma Luojan avuksi. Vasta sen ansiosta he pystyivät ymmärtämään ja soveltamaan elämässään Graalin Sanoman kaikujen syventäviä selvityksiä.

Loppusanoissa (Graalin Sanoman kaikuja osa I) ”Kuinka Sanoma tulee omaksua” sanotaan: ”…teidän on pidettävä Sanomani muuttumattomana…” Sitä käytetään usein todisteena, ettei laitosta saisi muuttaa. Ohje koskee kuitenkin vain meitä lukijoina ja kuulijoina, ei teoksen laatijaa itseään. Hänellä on Sanoman tuojana totta kai oikeus muuttaa sen muotoa.

Muokkauksen mahdollisuus tulee myös eksplisiittisesti ilmi kolmessa kustannussopimuksessa, jotka on tehty Der Ruf -kustantamon ja Abd-ru-shinin välillä 1.10.1930, 19.9.1932 ja 28.1.1935:

”Herra Bernhardt vastaa itse koevedosten tarpeellisesta oikoluvusta ja korjauksesta ilman eri palkkiota. Myöskään mahdollisten välttämättömien muutosten tekemistä ei hyvitetä.”(28.1.1935)

Vuosien saatossa ihmisille kävi yhä vaikeammaksi ymmärtää ja soveltaa Graalin Sanomaa. Historia osoittaa, että valtaosa ihmisistä valitsi muun kuin Graalin Sanoman näyttämän tien, eikä pelkästään koko ihmiskunnan tasolla. Myös moni Graalin Sanoman tunteva ja sen ohjenuorakseen ottanut teki samoin.

Jo vuonna 1937 Abd-ru-shin mainitsi muutamalle lähipiiriinsä kuuluvalle, että tilanteen kehitys tekee luentojen muokkaamisesta välttämätöntä. Tämä käy ilmi näiden lähipiirin ihmisten kirjeistä ja kertomuksista.

Abd-ru-shin otti muokkaustyön tehtäväkseen tultuaan pakkosiirretyksi Kipsdorfiin. Muutama Graalin Sanomaa tunnustava oli niihin aikoihin onnistunut vaikeuksista huolimatta vierailemaan Abd-ru-shinin ja hänen perheensä luona. Näille ihmisille hän oli puhunut myös luentojensa muokkaamisesta ja kertonut, että on jakanut Sanoman kolmeen osaan. Muutamat kyseisistä henkilöistä ovat sittemmin kertoneet muistojaan vierailuista suullisesti tai kirjeissä.

Lienee mahdotonta kuvitella, miten kovasti Abd-ru-shin joutui eristettynä ja vaikeissa olosuhteissa kärsimään. Hänen työnsä rajoittamisesta koituneet rasitus ja jännitys oireilivat lopulta myös fyysisesti. Kun hän joutui sairaalaan marraskuussa 1941, lääkärit eivät pystyneet löytämään fyysistä syytä oireille ja antoivat periksi potilaan toiveelle päästä ”kotiin” Kipsdorfiin. Siellä Abd-ru-shin jätti tämän maailman iltapäivällä 6. joulukuuta 1941. Hänen toiveensa kotiinpaluusta kohosi korkeuksiin, kauas tämän maailman yläpuolelle.

Abd-ru-shinin palattua kotiin Maria ja Irmingard Bernhardt jatkoivat hänen työtään. Heidän oli kestettävä vielä armottomia sotavuosia, ennen kuin he sodan päätyttyä 1945 saattoivat palata Vomperbergiin, Abd-ru-shinin maallisen toiminnan asemapaikkaan.

Hieman myöhemmin he kertoivat kiertokirjeessään Graalin Sanomaa tunnustaville, että Abd-ru-shin oli Kipsdorfin-vuosina muokannut Sanomaa.

Maria ja Irmingard Bernhardt eivät – toisin kuin heistä joskus väitetään – saaneet minkäänlaista hyötyä siitä tosiseikasta, että Graalin Sanoma muokattiin. Kuinka paljon yksinkertaisempaa heille olisikaan ollut julkaista sodan jälkeen uudestaan vuoden 1931 suuri laitos, vuoden 1934 Graalin Sanoman kaikuja ja vuoteen 1937 mennessä julkaistut yksittäisluennot vanhassa muodossaan! He olisivat säästyneet monilta vaivoilta, harmeilta, vihoitteluilta ja kuluiltakin.

Ainoa peruste heidän toimilleen oli varmuus siitä, että he olivat täyttämässä Abd-ru-shinin toivetta ja levittämässä siten Sanomaa kuten hän oli määrännyt.

Ausgabe letzter Hand