Maallinen ihminen on kaventanut siveellisyyden käsitteen merkitystä niin uskomattoman paljon, ettei sen oikeasta merkityksestä ole jäänyt jäljelle mitään. Merkitys on viety suorastaan väärille urille. Vääristely on luonnollisesti lannistanut monet ihmiset ja aiheuttanut usein jopa sanomatonta tuskaa.
Kysykää keneltä tahansa, mitä siveellisyys on, ja saatte aina vastaukseksi jonkinlaisen ruumiillisen koskemattomuuden määritelmän. Siihen huipentuu maallisen ihmisen maailmankatsomus.
Se todistaa järkeä palvovien ihmisten ahtaasta ajattelusta. Järki on asettanut kaikelle maalliselle rajat, sillä sen kyvyt eivät riitä enempään, koska nekin ovat maallista alkuperää.
Kuinka helppoa ihmisen olisikaan käydä siveellisestä ja kerätä itselleen mainetta kylpiessään samalla turhamaisessa omakehussaan. Se ei kuitenkaan vie häntä askeltakaan ylöspäin tiellä kohti kirkkaita puutarhoja, paratiisia eli ihmishengen autuasta määränpäätä.
Maan asukkaalle ei ole mitään hyötyä pitää karkeatekoista ruumistaan koskemattomana, jos henki on tahrainen, sillä henki ei pysty tahraisena nousemaan seuraavalle, ylös vievälle askelmalle.
Toisin kuin ihmiset luulevat, siveellisyys on kokonaisvaltaista ja suurta. Se ei vaadi toimimaan vastoin luontoa, sillä se olisi vastoin Jumalan luomakunnassa heilurin vakaudella toimivia lakeja, ja lakeja vastaan toimimisella taas on omat huonot seurauksensa.
Siveellisyyden käsite on maallinen vastine puhtaudelle, joka taas on jumalallista. Siveellisyys on ihmishengen pyrkimystä ilmentää karkea-tekoisuudessa sellaista, minkä henki aavistelee heijastavan jumalallista itsestäänselvyyttä. Puhtaus on jumalallista, ja ihminen voi matkia sitä siveellisyydellä. Siveellisyys on henkinen heijastuma, joka voi ja jonka pitää tulla näkyväksi maallisissa teoissa.
Tämän pitäisi riittää jokaiselle kypsälle ihmishengelle perusteeksi pysyä siveellisenä. Maan päällä ihmisen omat, täyttymistään vaativat halut painostavat häntä kuitenkin uskottelemaan itselleen olevansa jotakin, jota hän ei todellisuudessa ole lainkaan.
Itsekkyys ottaa johtajan paikan ja puuduttaa aidosti puhtaan tahdon! Ihminen itse ei tätä koskaan myönnä, vaan sallii itsensä temmeltää vapaasti. Sitten kun ei enää keksi enempää tekosyitä, ihminen nimittää usein hyvin ilmeistä kyseenalaisten haaveidensa toteuttamista kohtaloksi, johon ei auta kuin alistua.
Siksi hän tarvitsee ohjenuoraksi ja tueksi vielä muita neuvoja, jotka antavat hänen kokea ja nähdä, mitä siveellisyys todellisuudessa on ja kuinka se on osa Jumalan tahtoa. Jumala ei tahdo olla maan päällä erillään luonnosta.
Jumalallisella tasolla puhtaus on tiiviisti yhteydessä rakkauteen! Siksi ihminen ei myöskään maan päällä saa yrittää erottaa niitä, jos niiden on tarkoitus olla siunaukseksi.
Myös rakkaudesta on maan päällä kuitenkin pelkkä irvikuva siitä, mitä se todellisuudessa on. Ellei käsitys rakkaudesta siis muutu, se ei pysty yhdistymään todellisen puhtauden käsitteen kanssa.
Annan nyt kaikille siveellisyyttä tavoitteleville tueksi neuvon, jota maan päällä elävä ihminen tarvitsee elääkseen luomakunnan lakien ja Jumalan tahdon mukaan: ”Joka kaikessa tekemisessään varmistaa, ettei vahingoita häneen luottavaa lähimmäistä eikä tee mitään, mistä voisi tulla tälle painolastia, on aina toimiva niin, että välttää henkisen painolastin, ja häntä voidaan siten pitää totisesti siveellisenä!”
Nämä yksinkertaiset sanat voivat oikein ymmärrettynä varjella ihmistä matkalla luomakunnassa ja johdattaa hänet kirkkaisiin puutarhoihin, hänen varsinaiselle kotiseudulleen. Sanani ovat avain oikeaan toimintaan maan päällä; niissä piilee aito siveellisyys.
Jeesus, Jumalan poika, sanoi saman asian toisin sanoin:
”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!”
Pitäkää kuitenkin varanne, ettette sorru ihmiskunnan vanhoihin virheisiin: älkää saksiko ja väännelkö sanojen merkityksiä niin, että ne palvelevat omia tarkoitusperiänne, rauhoittelevat teitä tehdessänne väärin ja auttavat teitä tuudittamaan tai peräti huumaamaan lähimmäisenne tarkkaamattomiksi.
Omaksukaa nämä sanat kuten ne tulee oikeasti omaksua, älkää siinä merkityksessä kuin se olisi teille mukavinta ja tahtonne mukaista. Silloin ne ovat kuin terävä miekka, jolla voitte lyödä pimeyden, jos vain haluatte. Antakaa sanojen herätä teissä oikealla tavalla eloon, jotta voitte tarrautua elämään kiitollisina ja voitosta riemuiten!